Jonnan kasvutarina kuntoilijasta MM-kisoihin

Mitä voimanostajan tie huipulle vaatii?

Sitkeyttä, pitkäjänteisyyttä ja halua kehittää itseään päivästä toiseen.

Valmentajan näkökulmasta Jonna Alanko on juuri tällainen urheilija – äärettömän sitoutunut, sinnikäs ja määrätietoinen. Hän panostaa lajiin esimerkillisellä asenteella ja päättäväisyydellä.

Yhteistyö Jonnan kanssa on ollut palkitsevaa ja opettavaista myös valmentajalle. Tässä tarinassa Jonna kertoo omin sanoin matkastaan ja valmennuksesta.

Jonnan tarina

Kahdeksassa vuodessa ehtii tapahtua paljon. En tiennyt lajin olemassaoloa ennen Tanjaa ja sitten oltiinkin jo MM-kisoissa. Alkuajatus oli vain käydä pari kertaa opettelemassa vapailla painoilla harjoittelua. Nyt kun katsoo taaksepäin, matka on ollut melkoinen kasvutarina.

Valmennus

Ajattelen, että ohjelmointi ja valmennus ovat eri asioita. Valmennussuhde on ihmissuhde ja se perustuu vuorovaikutukseen. Alusta asti oli selvää, että Tanja on valmentaja: Helposti lähestyttävä, riittävän saavutettavissa ja kysyy usein palautetta treeneistä ja fiiliksestä. Tanja on valmentajan roolissakin aito. Kun joku uskaltaa olla oma itsensä, se antaa myös muille luvan olla. Ja silloin voi syntyä yhteys.

Ohjelmoinnista puhuttaessa keskustelu pyörii usein lähes yksinomaan ulkoisen tiedon ja olosuhteiden ympärillä. On tietysti perusteltua rakentaa runko kehityksen prinsiippejä ja elämäntilannetta kunnioittaen, mutta on myös erittäin tärkeää opetella luottamaan sisäiseen tietoon. Tämä onkin yksi hienoimpia asioita, mitä Tanjan valmennuksessa vuosien saatossa oppi – itsensä ja oman kehon kuuntelu ja näihin viesteihin luottaminen. Tämä tapahtui varmaankin osittain sen kautta, että ohjelmaa uskallettiin muokata tuntemusten ja ehkä jossain määrin intuitionkin mukaan. Muutos ei tietenkään aina tuonut mukanaan haluttua lopputulosta, mutta aina se opetti jotain.

Kuva: Sanna Hillberg

Urheilun merkitys

Kahdeksan vuoden yhteistyön aikana elämäni mullistui täysin, ehkä useampaankin kertaan. Urheilu ja sen ympärille vähitellen muotoutuneet rutiinit toivat kaivattua vakautta elämään. Urheilu on myös ikään kuin oma minimaailmansa. Sellainen rajattu ympäristö, jossa tulee harjoitelleeksi itse lajin lisäksi myös vaikkapa tunnetaitoja, armollisuutta ja itsetuntemusta. Olen todella kiitollinen, että kohdallani osui Tanjan kaltainen luotsi. Tanjan kanssa tulin nähdyksi ja kuulluksi. Sen hienous on siinä, että sitä alkaa vähitellen tulemaan näkyväksi myös itselleen.

Erään teorian mukaan motivaation kulmakiviä ovat sopivan haastavat tehtävät, yhteenkuuluvuuden tunne ja riittävä mahdollisuus vaikuttaa asioihin. Tanjan valmennuksessa toteutuivat nämä kaikki, mikä varmasti on yksi syy niin pitkään valmennussuhteeseen, mutta ennen kaikkea siihen, ettei palo lajiin ole sammunut. Me myös jaoimme perustavanlaatuisen ajatuksen siitä, että tekemisen ilo on aina tärkeämpää kuin toisten voittaminen. Tämä filosofia on vahvasti läsnä edelleen, vaikka yhteistyömme päättyikin. Se ei päättynyt siksi, että valmennus olisi ollut millään tavalla huonoa. Se päättyi siksi, että olin kasvanut ihmisenä. Ja jotta voisin jatkaa kasvua, oli uskallettava ottaa vastuu täysin itselleen.

Valmentajan loppusanat

Jonnan matka on vasta alussa – se kehittyy ja kasvaa samaan tahtiin kuin hän itse. Jonnan tarina muistuttaa, että vahvuus syntyy pitkäjänteisestä työstä, mutta myös halusta oppia ja kasvaa. Valmentajana on ollut etuoikeus olla osa tätä tarinaa.

Jos haluat kehittää omaa tekemistäsi tai tavoitella kisoja, ota yhteyttä – rakennetaan sinulle oma polku vahvempaan versioon itsestäsi.